SYYT JA RISKITEKIJÄT
Suomessa syntyy vuosittain noin 130-140 lasta, joilla todetaan CP-vamma. Arviolta kaksi lasta syntyy CP-vammaisena jokaista tuhatta elävänä syntynyttä lasta kohden. Suomessa on CP-vammaisia noin 6500.

CP-vamman syyt, vammamekanismit ja seuraukset ovat hyvin moninaiset. Sikiöaikana voidaan saada näkyviin valtaosa merkittävistä epämuodostumista. Toistuvat aivojen kaikututkimukset kuuluvat keskosen ja vammautuneen vastasyntyneen tavanomaiseen seurantaan.

Raskaudenaikana CP-vamman riskiä lisäävät esimerkiksi äidin raskausmyrkytys, monisikiöinen raskaus, istukan verenvuoto, äidin epätasapainossa oleva diabetes tai raskauden aikainen vakava tulehdus. Nämä syyt voivat aiheuttaa sikiön kasvuhäiriön, aivojen rakennehäiriön, aivoverenvuodon, tulehduksen tai ennenaikaisen synnytyksen.

Syntymän aikoihin CP-vammoista syntyy noin 20-40%. Synnytyksen yhteydessä lapselle voi tulla hapenpuute istukan tai napanuoran toiminnan häiriön vuoksi. Vastasyntyneen hoitamaton, matala verensokeri voi vaurioittaa aivokudosta.

Ennenaikaiset ja pienipainoiset vastasyntyneet lapset ovat selvä riskiryhmä. Noin 40 prosentilla alle 34 raskausviikkoisina syntyneistä lapsista todetaan aivoverenvuoto, joka lisää vammautumisriskiä heti lievemmästä vuotoasteesta lähtien. Yli 90 % vuodoista tapahtuu ensimmäisenä elinviikkona. Laaja aivoverenvuoto saattaa johtaa aivoselkäydinnestekierron häiriöön.

Noin 10 % CP-vammoista syntyy vastasyntyneisyyskauden jälkeen. Tavallisimmat syyt ovat aivokudoksen tulehdus (märkäinen aivokalvontulehdus tai aivokuume), tapaturmassa saatu kalloaivovamma tai aivoverenkierron häiriö.

CP-VAMMAN ERI MUODOT
Kliinisten oireiden perusteella CP-oireyhtymä luokitellaan seuraavasti:
1. Spastiset muodot, joissa lihasjännitys (tonus) on kohonnut
• diplegiassa alaraajat ovat vaikeammin spastiset kuin yläraajat
• hemiplegiassa spastinen halvaus on toisen puolen raajoissa
• tetraplegiassa kaikki raajat ovat spastiset

2. Dyskineettiset muodot, joissa tonus vaihtelee
• dystonisessa tetraplegiassa kaikki lihakset ovat ajoittain veltot, ajoittain liikaa jännittyneet
• atetoosissa eli pakkoliikkeisyydessä on nopeita, tahattomia liikkeitä päässä, raajoissa ja vartalossa

3. Ataktiset muodot, joissa on tasapainovaikeus ja huono liikkeiden hallinta.

LIITÄNNÄISVAMMAT
Noin 80 prosentilla CP-vammaisista on jokin liitännäisvamma. Yleisin liitännäisvammoista on puhevamma. Ensimmäisinä oireina voivat olla vaikeudet syömisen ja juomisen oppimisessa. Lapsella on häiriöitä suun ja nielun liikkeissä. Nämä oireet liittyvät läheisesti lapsen ääntelyyn, jokelteluun ja puhumisen oppimiseen.

Liikuntavammaan liittyy läheisesti tuntoaistimusten huono kehittyminen. Häiriintynyt raajojen asentotunto vaikeuttaa liikkeiden kehitystä ja hallintaa. Hahmotushäiriöt voivat liittyä kuuloon tai näköön. Näköön liittyvää karsastusta on neljäsosalla CP-vammaisista. Karsastus, silmien näkökyky ja mahdolliset muut silmäsairaudet on tutkittava, koska CP-vammaisella lapsella on silmien taittovikoja ja harmaakaihia enemmän kuin muilla lapsilla. Kuuloon liittyvistä hahmotushäiriöistä kuuloärsykkeiden erottaminen ympäristöstä tai kuullun ymmärtäminen voi olla vaikeaa. Eri aistien yhteistoiminnassa voi esiintyä ongelmia, jotka voivat aiheuttaa erilaisia vaikeuksia.

Noin 30 prosentilla CP-vammaisista lapsista on epilepsia. Se voi alkaa jo vastasyntyneenä tai puhjeta myöhemmällä iällä. Neljänneksellä CP-vammaisista on vaikea henkinen kehitysvamma.

CP-VAMMAN TOTEAMINEN
CP-vamman oireita ovat muun muassa imemis- ja nielemisvaikeudet, lihasjänteyden poikkeavuudet, motorisen kehityksen hitaus, varhaisten heijasteiden säilyminen tavallista pitempään, käden nyrkkiasento yli 3 kuukauden ikäisellä lapsella, liikkeiden pysyvä epäsymmetrisyys ja kiihtyneet jänneheijasteet.

Varhaisdiagnostiikka perustuu lapsen normaalin kehityksen ja kehitysheijasteiden esiintymiskausien tunnistamiseen. Ainoa keino CP-diagnoosin varmistamiseen on lapsen säännöllinen tutkiminen. Varhaisoireiden voimakkuudesta ei voi määritellä lapsen ennustetta. Ensimmäisten kuukausien lievät oireet voivat voimistua tai hävitä kokonaan. Tavallisesti diagnoosi varmistuu toisen ikävuoden loppuun mennessä.

Varhaiskuntoutuksen tavoitteena on kokonaisvaltaisesti aktivoida lapsen kehitystä. Fysioterapialla pyritään kehittämään lapsen motoriikkaa, estämään sen hidastumista sekä estämään varhaisten kehitysheijasteiden poikkeavat liikeradat ja asennot. Varhaiskuntoutuksen tavoitteena on lisätä myös lapsen oma-toimisuutta. CP-vammaisen lapsen kuntoutuksen onnistumisesta vastaa kuntoutusryhmä yhdessä vanhempien kanssa. Kuntoutustyöryhmään kuuluvat lastenneurologi, fysio-, puhe-ja toimintaterapeutti, psykologi, sairaanhoitaja ja kuntoutusohjaaja. Kuntoutustyöryhmä tukee lapsen perhettä päivittäisten toimintojen ohjaamisessa.

LEIKKI-IKÄ
Leikki-ikäisen lapsen kuntoutuksen tavoitteena on omatoimisuuden edistäminen. Lapsen itsetuntoa on tuettava ja hänen on annettava tehdä itse kaikki se, mihin hän pystyy. Jos lapsi on riippuvainen ympäristön avusta, saattaa lapsella olla vähän mahdollisuuksia vapaaseen leikkiin. Onnistunut päivähoidon valinta on merkittävä lapsen kehitykselle. Hän tapaa vammattomia ikätovereita ja oppii ikäkaudelleen tyypillisiä taitoja yhdessä muiden lasten kanssa.

Päivähoitoa varten tehdään kuntoutussuunnitelma yhteistyössä vanhempien ja viranomaisten kanssa. Lapsen henkilökohtaiset apuvälineet sekä tietokoneavusteinen kuntoutus tukevat omatoimisuutta ja leikin kehitystä. Kuntoutuksen tavoitteena voi olla myös jokin yksittäinen taito tai osa-alue esimerkiksi kommunikaatiovalmiuden harjoittaminen.

OPPIVELVOLLISUUS
Peruskoulun aloittamista ja siihen liittyviä ratkaisuja ryhdytään miettimään lapsen ollessa 5-vuotias. Jos lapsella on vaikea CP-vamma tai hän on monivammainen, niin hän kuuluu pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin. Tavoitteena on koulunkäynti omassa koulupiirissä yleisopetuksen opetusryhmässä. Oppimista voivat vaikeuttaa kömpelö hienomotoriikka, kommunikaatiovaikeus ja hahmotushäiriöt. Tällöin lapsi voi tarvita erityisopetusta, koulunkäyntiavustajaa, apuvälineitä ja kuljetuspalvelua. Osa CP-vammaisista lapsista hyötyy enemmän erityisluokalla tai -koulussa annettavasta opetuksesta. Koulunkäynnin onnistumiseksi tehdään koulutussuunnitelma, jossa huomioidaan lapsen tarvitsema kuntoutus ja tukitoimet.

Jos lapsi on monivammainen, hän voi käydä koulua näkö-, kuulo- tai liikuntavammaisten koulussa, harjaantumiskoulussa tai kehitysvammaisten opetusyksikössä.

Peruskoulun jälkeen opiskelu jatkuu keskiasteen koulutuksessa, lukiossa, ammattikorkeakouluissa tai yliopistoissa. Osa CP-vammaisista jää kaikkien edellä mainittujen vaihtoehtojen ulkopuolelle..

TÄYSI OSALLISTUMINEN JA TASA-ARVO
CP-vamma on liikuntavamma. Se asettaa usein rajoituksia tai erityisiä vaatimuksia asumiselle sekä yhteiskunnalliseen elämään osallistumiselle. Vammaispalvelulain mukaan kunnan tulee järjestää palveluasuminen ja asumisen tukitoimet sitä tarvitsevalle vammaiselle kuntalaiselle. Kuntien tulisi edelleen kehittää palveluasumista, kotipalvelua ja henkilökohtainen avustaja-järjestelmää tukemaan vaikeavammaisten henkilöiden itsenäistä asumista ja elämää aktiivisena kuntalaisena.

Suomen CP-liitolla on Helsingissä ja Turussa palveluasunnot fyysisesti erittäin vaikeavammaisille henkilöille.
Vaikean puhevamman vuoksi CP-vammainen henkilö saattaa käyttää erilaisia puhetta korvaavia kommunikaatiomenetelmiä. Suomen CP-liiton Puhevammaisten asiain toimikunta valvoo ja edistää puhevammaisten CP-vammaisten oikeuksia tasavertaiseen kommunikointiin yhteiskunnassa.

Liikkumiseen CP-vammainen tarvitsee vammaispalvelulain mukaista kuljetuspalvelua joko taksilla tai invataksilla. Myös saattajapalvelu voi olla tarpeen.

Teksti: Sini Pälikkö
Lähde: 2 tuhannesta -tietoa CP-vammasta
Lähde: LKT Raija Korpela: CP-vamma, mitä se merkitsee?